en oo kirjottanu, en oikee välittäkkään. tällähetkellä on huono fiilis, ollu jo hetken.
Välillä oikeasti mietin että pääseekö ihminen ikinä pois heikkalaatkolta? Siellä leikitä pienenä, saadan ehkä ekat pusut ja mäiskitään toisia lapioilla. Onko sitten nuorena niin paljon eri juttu, kyllä mekin leikitään, tosin meidän leikit ovat paljon mutkikaampia. Ja ekat pusutkin saadaan, tämäkin eri tavalla, ja yleensä heiman vakavemmassa mielessä kun silloin kolmevuotiaana saatu pusu jonka jälkeen kummatkin osapuolet pyyhkivät suitaan. Ja me läiskitään lapiolla, oi kuinka se lapio heiluukaan tässä vaiheessa elämää.
Yksi ero kuitenkin on pikkulapsien touhuihin hiekkalaatikolla ja meidän "hiekkalaatikko elämään" on havaittavissa. Se on että leikki on niin plajon rumempaa nyt vanhempana, ja ne jotka saavat lainata lapiota on paljon tarkemmin valikoitu. Missä on se kiltteys ja avoin mieli joka kolmevuotiaalta löytyy? Elämä ei ole voinut potkia niin pahasti päähän ettei sitä ole enään teininä. Enkä nytten tarkoita niitä jolla menee huonosti, vaan ihan normaaleja nuoria joilla asiat hyvin.
Kohta on mennyt kuukausi kun aloitin lukion, enkä ehkä valinnut helpointa tietä. Menin paikkakunnalta missä tunnen suuren osan ruotsia puhuvista nuorista, paikkakunnalle mistä en tunne ketään. Ja meininki on myös todella erilainen kun mihin kotikunnassa olen tottunut. Vanhasta koulusta löytyi ihmisä joka lähtöön, eikä ketään arvosteltu niin rajusti taustansa takia kun uudessa koulussa. Ja nyt on turha sanoa mitään että lukio on aivan eri asia kun yläaste, se on fakta. Mutta tarkoittaako se oikeasti että kaikki jotka eivät sovi muottiin on yleisen alaskatsomisen kohteenna?
En osaa oikein selittää mikä koulussani on vikana, mutta se ei todellakaan johdu opetuksesta. Olen oppinut enemmän kuukauden aikana kun kolmena vuonna yläasteella. Mutta jokin mättää, ja veikkaan pahasti että se on näkökulmani siihen miten ihmisiä pitäisi kohdella, ainakin suuri osa luokastani näkee asian. Mielestäni ei ole oikein kyseenalaistaa toisten rahallista tilannetta,vaikka itselläsi olisi aina rahaa kortilla ei se tarkoita että kaikilla muilla myöskin on. Ja sitten siitä jankkaaminen, ja ns. piikittely asiasta ei ole kovin mukavaa. Mutta huomattavasti minun nykyisessä koulussa tämä on yleinen käytäntö, joten olen varmaan mielipiteessäni ihan väärässä(?)
Ei siksi että minua haittaa että muilla on rahaa, kyllähän sitä täältäkin löytyy, mutta kun ei vaan samassa määrin kun suurimalla osalla luokkalaisistani. Joten onko väärin että otan nokkiini ku ihmiset eivät osaa lopettaa juttujaan silloin kun menee jo yli hilseen? Onko paha joutua sanomaan kaverille, joka on tottunut saamaan asioita joita haluaa todella helposti, että 'anteeksi en voi tulla kun mulla töitä'. Tiedän että ystäväni koulun ulkopuolella ymmärtävät miksi teen töitä, eikä se ole vaan rahan takia, vaan intohimon takia joka minulla on siihen asiaan jonka parissa työskentelen. Mutta miten tämän sitten selittää sille uudelle tuttavudelle, teen töitä rahan takia kyllä, mutta myös koska pidän siitä? Koska sen perusteella mitä olen kuullut koulussa niin yksikään niistä jotka voivat käydä aina joka päivä kaupassa, niin he eivät tekisi töitä jossei siitä saisi hyvin palkkaa. Eikä heidän arvitsekkaan.
Onko okej jos jotenkin näen nämä omanikäisteni hiekkalaatikko leikit, ainakin ne joita olen viimeaikoina ollut todistamassa, hyvin vääristyneinä? En tiedä miksi, mutta koko meininki koulussani on hieman hassu kun katson sitä täältä päin. Ei sillä oikeasti tässä iässä ole väliä kuinka paljon rahaa on kortilla, eikä sillä ole väliä tyyliin ikinä, vaan se kuinka mukava ihminen on. Ja se että ollaan jo niin aikuisia, sitäkään en ymmärrä, koska itse en ainakaan nää että olen aikuinen, en lähelläkään, käyn nimittäin herranpieksut lukion ensimäistä vuotta. Kyllä tässä vaiheessa pitää joo osata ottaa vastuu omasta koulunkäynnistä, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä niin aikuismaisesti. On okej hullutella ja pitää hauskaa.
Olen van niin tympistynyt, tällähetkellä toivoisin että oltaisiin voitu perustaa oma koulu vaan niille ihmisille jotka ymmärtävät pointini, ettei tarvitsisi katsoa tuota ala-yläaste meininkiä enään lukiossa, samalla kun ollaan niin kypsiä.
Ja nyt haluan nukkumaan, tarpeeksi paha mieli jo. Huomenna tapaamaan ihania ihmisiä töitten jälkeen, kaipuu on suuri ♥
