Joulu oli ja meni. Hetkittäin tuli se fiilis josta aijemin kirjoitin, mutta ei lainkaan niinkuin ennen. Mutta onneksi oma mummoni on niin mahtava ihminen että sai minut vakuutettua että se johtuu siitä että ikää on tullut lisää. Ja totta se varmaan onkin. Aina välillä huomaa kuinka aikuiseksi todellaki alkaa kasvamaan, ja joulun sen varsinkin huomaa. Mutta onneksi on kuitenkin niitä hetkiä kun tuntee itsensä lapseksi, ja tänään niitä hetkiä oli monta.
Olimme siis tyttöjen kanssa leffassa, ja noh, ihmiset katsoivat meitä aika useaan kertaan vinoon kun nauroimme jollekkin aivan turhalle, tai tyhmälle jutulle. Mutta sellaista se on, joskus on vaan pakko saada nauraa aivan kaikelle, esimerkiksi sille että jonkun puhelin tippuu ja toinen huutaa paniikissa että "Pelastakaa mun puheli!". Tälläistä menoa siis tänään Helsingissä.
Muuten joulun jälkeiset päivät ovat menneet syödessä ja koneen edessä istumisen lomassa. Ja siitä tulikin mieleen, että olen huomattavasti ollut aivan liikaa vauhdissa, koska kun nyt joka päivä vastaan poikaystävän 'Mitäs teet?" tekstariin kertomalla että olen tietokoneella, tämä kysyy että teenkö yhtään mitään muuta. Ja vastaus on tietenkin ei, koska en oikeasti tee muuta kotona ollessani, paitsi ehkä luen. Mutta jos toinen joutuu kysymään tälläisiä asioita, niin tajuaa kuinka vähän olen kotona ehtinyt olla sitten viime kevään, tai oikeastaan sitten viime Helmikuun. Ja kun asiaa olen ajatellut, niin asiahan on oikeasti niin, että seitsemästä päivästä viikossa tulin kotiin ennen viittä, ja todellakin olin sen jälkeen vaan kotona, niitä päivä oli ehkä kerran kahdessa viikossa. Ja ne päivät kun tulin kotiin ja pysyin kotona, ne menivät koulutöihin tai nukkumiseen, koska olin kokoajan ihan kuitti. Mitä se kertoo minusta ihmisenä, ja elämäntavastani? Varmaankin sen että en osaa kuunnella kehoani tarpeeksi.
Ja kaiken tämän miettimisen jälkeen, olen tullut tulokseen että aion todellakin rauhoittaa tahtiani, varsinkin ku loppukokeet alkavat häämötää horisontissa. Joten teen ensimmäisen uudenvuoden lupaukseni ikinä. Okei, onhan niitä äidin 'Kaikki käyttäytyvät hyvin&syövät terveellisesti' juttuja tultu luvattua, mutta mitkään niistä ei ole koskaan ollut semmoisia joita olen halunnut tehdä. Mutta nyt se asia muuttuu, koska aion tänä vuonna luavat, käsi sydämellä, että minä tulen tulemaan kotiin ennen viittä vähintään yhden päivän viikossa, ja yksi viikonloppu joka kuukaudesta tulee olemaan viikonloppu jolloin en tee mitään, paitsi käyn treeneissä.
Tämä ihan vaan sen takia että oma kroppani saa levätä, koska alan nyt huomata että asiat ovat pahasti pielessä. (Tähän väliin varoitus, nämä ovat asioita jotka ovat henkilökohtaisia, eikä ehkä asioita mitä osa haluaa lukea, mutta haluan kirjoittaa asian että niitä joita kiinnostaa saa kuulla kaiken!) Ennen minun kukautiskierto on ollut todella tasainen, mutta sekin asia on muuttunut. Ja tämä on viimeisimpiä oireita, kuten aiemin sanoin, minua on väsyttänyt todella paljon viimeaikoina, ja päänsärkyjäkin on ollut, pahoja sellaisia. Siksi lupaankin että alan pitämään parempaa huolta itsestäni ensi vuonna.
Tälläisten mietelmien kanssa on minun välipäivät menneet. Ja sitten hieman hauskempiin asioihin, esimerkiksi uudenvuoden aattoon. Tänä vuonna vietän aaton ensimmäisen kerran poissa perheeni luota, ja menen Linda ja Lallun seuraksi Lindalle. Suunnitelmissa on salaatin tekeminen ja muuten vaan hengailu. Linda ei tykkää paukkeesta yhtään, joten katsotaan varmaan parvekkeelta kun muut ampuvat, ja viedään koirat lenkille. Haha, taas tuli semmoinen aikuinen fiilis, hyi sentään viisitoista vuottahan tässä vain ollaan. Mutta tälleen aion viettää uuden vuoden aaton, aloittelen jo ensivuoden 'ota rennosti'-teemaa.
Mutta eipäs mulla muuta, selailen varmaan vielä hetken Facebookia ja WeHeartIt sivustoa (josta muuten suurin osa kuvistani on lainattu) ja sitten painun pehkuihin. Huomenna siivous päivä, ja sitten torstaina pääsee oman kullan kainaloon heti aamusta. Öitä teille.
♥linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti